Johdanto positiiviseen psykologiaan & resursseja

Butterfly can

Positiivinen psykologia –negatiivisen psykologian vastakohta?

Positiivinen psykologia ei ole ”tavallisen” psykologian vastakohta tai jokin uusi suuntaus. Sen juuret ulottuvat niin kauas kuin ihmismieltä on tutkittu. Ihan alun perin psykologialla oli kolme erillistä missiota: tutkia mielenterveyttä, vaalia lahjakkuutta sekä edistää yksilön mahdollisuuksia mielekkääseen elämään. Psykiatria keskittyi patologiaan (eli tutkimaan sairautta). Koko konsepti kuitenkin muuttui dramaattisesti toisen maailmansodan suoltaessa traumatisoituneita sotilaita kotiin rintamalta. Psykiatriassa ei yksinkertaisesti riittänyt resursseja masentuneiden ja itsetuhoisten veteraanien hoitamiseen. Tästä eteenpäin myös psykologian resurssit ja tutkimus suuntautuivat tarkastelemaan ihmisen pahoinvointia ja parantamaan sairauksia. Järjestely palveli kyseistä aikakautta ja tarjosi huikeita edistysaskelia mielenterveysongelmien diagnosoimisen ja hoitamisen saralla. Salakavalasti psykologia jäi kuitenkin jumiin tähän sairausmalliin. Seitsemänkymmentä vuotta sitten emme osanneet vielä hoitaa mielenterveysongelmia. Tänä päivänä 14 mielenterveysongelmaa on hoidettavissa ja kaksi on peräti parannettavissa. Tämä korvaamattoman tärkeä osaaminen tuli kuitenkin sillä hinnalla, että ihmisyyden kokemuksen toinen puoli, hyvinvointi, jäi huomiotta. Psykologia ja psykiatria ovat vähentäneet pahoinvointia mittaamattomissa määrin. Positiivinen psykologia pyrkii vastaamaan kysymykseen: voiko psykologia tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan lisätä hyvinvointia yhtä suuressa mittakaavassa? Se keskittyy siis tutkimaan yksilön vahvuuksia ja voimavaroja heikkouden ja puutteiden tarkastelun sijaan (Seligman & Csikszentmihalyi, 2000, linkki lopussa).

Positiivisen psykologian aihepiirejä voidaan nähdä esimerkiksi humanistisen psykologian tutkimuskentässä. Abraham Maslow, Erich Fromm sekä Carl Rogers tutkivat käsitteitä, kuten olemisen virtaus (flow), onnellisuus ja täyttymys. Humanistinen psykologia ei kuitenkaan kyennyt validoimaan tutkimustaan ja löytöjään tieteellisesti. Siitä voidaan sanoa eriytyneen ns. oma-apu (self-help) -suuntaus. Self help tarjoaa varsin hyödyllisiä neuvoja, mutta ei perustu tutkimukseen vaan henkilökohtaisin kokemuksiin ja anekdootteihin (kertomuksiin omasta elämästä). Tämä voi olla yksilötasolla varsin inspiroivaa ja motivoivaa. Jos puolestaan halutaan luoda yleistettävää tietoa on asiat perustettava täsmälliseen ja kontrolloituun tutkimukseen, kuten positiivisen psykologian tieteenhaarassa tehdään.

Kun psykologi Martin Seligman vuonna 1998 valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton (American Psychological Association) presidentiksi, julisti hän kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin ja antoi samalla lähtölaukauksen mittavalle uudelle aallolle ihmistieteiden alalla. Seligman kohdisti huomion siihen, että tutkittaessa intohimoisesti sairautta on unohdettu toinen yhtä tärkeä puoli ihmisyydessä: se mikä tekee meistä onnellisia ja saa sydämen kurkottamaan kohti sitä, mitä voimme parhaimmillamme olla. Pelkkä sairauden puuttuminen ei ole hyvinvointia ja jos me tutkimme vain keskivertoisuutta niin me myös pysymme keskivertoina. Vastoinkäymiset ovat elämän väistämätön elementti ja kukaan ei voi piiloutua niiltä. Positiivisen psykologian ytimessä on kuitenkin ajatus, että me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten valjastamme hyvät hetket palvelemaan meitä. Se on tutkinut hyvinvoinnin, onnellisuuden ja luonteenvahvuuksien lisäksi yhä enenevässä määrin sellaisia teemoja, kuten vastoinkäymisistä kumpuava kasvu, joka tekee meistä vahvempia (post-traumatic growth) sekä henkinen lujuus (resilience ja grit). Meillä on suomenkielessä tälle psykologisella voimareserville myös ihan oma kulttuurinen konstruktio:  sisu.

Positiivisen psykologian tutkima onnellisuus liittyy vähemmän mielihyvään ja hyvänolon tuntemuksiin, ja enemmän hyvän elämän elämiseen. Se liittyy kiinteästi Aristoteleen kreikankieliseen käsitteeseen nimeltä ´eudaimonia´, joka viittaa kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen ja sellaiseen aktiiviseen toimintaan, joka tuottaa onnea (ei vain itselle vaan myös muille). Dr. Martin Seligman Pennsylvanian yliopistosta jakaa hyvinvoinnin viiteen eri osa-alueeseen, jotka ovat positiiviset emootiot, tiivis kiinnittyneisyys omaan elämään ja sen kokemiseen, ihmissuhteet, merkitys ja päämäärien saavuttaminen (PERMA; positive emotions, engagement, relationships, meaning and accomplishment). Muutos parempaan on usein vaikeaa, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että se on mahdollista. On olemassa työkaluja, joiden avulla yksilö voi kiivetä hyvinvoinnin tikapuita ja pyrkiä luomaan paremman elämän itselleen ja läheisilleen. Tämä sivu on perustettu sitä varten, että sinulla olisi pääsy tietoon, joka voi tehdä elämästä merkityksellisempää. Vinkki: se ei ole taikuutta tai väkisin hymyilemistä vaan perustuu oman itsen tuntemiseen, luonteenvahvuuksien harjoittamiseen ja hyvinvointia tukevien tapojen vahvistamieen.

Videoita:

Dr. Martin Seligmanin TED-puhe vuodelta 2004 (suomenkielinen tekstitys). Video antaa hyvän 20 minuutin mittaisen esittelyn positiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Hän puhuu videossa monista mielenkiintoista teemoista, kuten luonteenvahvuuksista, virtauksesta (flow) ja kestävästä onnesta.

Positiivisen psykologian maisteriohjelman infotilaisuus Pennsylvanian yliopistossa. Ks. erityisesti osat II ja III. Kompakti selitys positiivisesta psykologiasta (englanniksi kylläkin, mutta työstän tähän suomenkielistä tekstitystä).

Kirjallisuutta:

Uusitalo-Malmivaara, Lotta (toim.) (2014). Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus. (Lisäinfoa).

Csikszentmihalyi, Mihaly (2005). Flow (suomeksi). Rasalas-Kustannus.

Jarden, Aaron (2011). Positive psychologists on positive psychology vol I. Todella mielenkiintoinen e-kirja, jossa on ajatuksia positiivisen psykologian harjoittajilta (mm. Mihaly Csikszenmihalyi, Barbara Fredrickson, Todd Kashdan, Sonia Lyobomirsky, Ed Diener etc.)

Jarden, A., Bruna, M., Lahti, E. & Zhao, Y. (2013). Positive Psychologists on Positive Psychology (vol. 2). Positiivisen psykologian tulevaisuudesta monen mielenkiintoisen persoonan silmin. Haastattelussa 14 alan osaajaa ja tieraivaajaa (mm. Rober Biswas-Diener, Adam Grant, Angela Duckworth, Esa Saarinen, Tayyab Rashid ja James Pawelski).
Täältä ilmainen PDF

Ojanen, Markku (2007). Positiivinen psykologia. Edita. Toinen, uudistettu painos ilmestyi 2014!

Peterson, Chris (2006). A Primer in positive psychology. New York: Oxford University Press.

Räisänen, Juhani (2013). Voimaantuminen, resurssiteoria- valinta, optimointi ja kompensointi.

Seligman, Martin (1998). Learned Optimism: How to Change Your Mind and Your Life. New York: Pocket Books.

Seligman, Martin (2001). Flourish. New York: Free Press.

Seligman, Martin (2008). Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Art House. Katso myös prof. Markku Ojasen kommentit kirjasta.

Uusitalo-Malmivaara, Lotta (toim.) (2014) Positiivisen psykologian voima. PS-Kustannus.
Luku ’Lahti, E.: Sisu -Toiminnan tahtotila’ kokonaisuudessaan.

Artikkeleita:

Duckworth, A., Steen, T., & Seligman, M. E : P. (2005). Positive Psychology in Clinical Practice. Annual Review of Clinical Psychology, 1:629–51
doi: 10.1146/annurev.clinpsy.1.102803.144154
http://positivepsychology.drronahart.com/downloads/ppclinicalpractice.pdf

Duckworth, A. L., Peterson, C., Matthews, M. D., & Kelly, D. R. (2007). Grit: Perseverance and passion for long-term goals. Journal of Personality and Social Psychology, 92(6), 1087-1101. http://www.sas.upenn.edu/~duckwort/images/Grit%20JPSP.pdf

Fredrickson, B, & Joiner, T. (2002). Positive emotions trigger upward spirals toward emotional well-being. Psychological Science, 13(2), 172-175. http://www.psy.miami.edu/faculty/dmessinger/c_c/rsrcs/rdgs/emot/fredrickson.posemotspirals.curdir2002.pdf

Seligman, M. E. P., & Csikszentmihalyi, M. (2000) Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55(1), 5-14.
http://www.ppc.sas.upenn.edu/ppintroarticle.pdf

Suomalaisia tutkimuksia:

Räsänen, Juhani (2014). Vanhemmat odottavat koulun tukevan lasten oikeudenmukaisuuden, kunnioituksen ja rehellisyyden
vahvuuksia
. Tutkimus osa Opetus- ja kulttuuriministeriön avustusrahoituksella toteutettua Syvien vahvuuksien koulu -hanketta.

Kiljunen, Sarianna (2013). Onnellisuus blogeissa: Kolme onnen ulottuvuutta ja suomalainen kulttuuri. Itä-Suomen yliopisto. Sosiaalipsykologian pro-gradu -tutkielma.

Lahti, Emilia (2013). Above and Beyond Perseverance: An Exploration of Sisu. Sovelletun positiivisen psykologian pro-gradu -tutkielma. Linkki tiivistelmään.

Uusitalo-Malmivaara, Lotta (2012). Porin yhdeksäsluokkalaisten onnellisuus 2012. Raportti Porin kaupungille.

Päivitetty 28.10.2016