Curiosity and jumping into conclusions

Tulkintamme käsillä olevista tilanteista vaikuttavat voimakkaasti reaktioihimme ja siten, niillä on kauaskantoisia vaikutuksia ympäristöömme. Ajatukset eivät ole vain sähköimpulsseja ja kemiaa aivokuorella: ne ilmentyvät sanoina, tekoina ja eleinä reaalimaailmassa. Elämme kaikki kiinnittyneinä ihmissuhdeverkostoihin ja jokainen tekomme lähettää matkaan jonkinlaisen aallon.

Mieti taaksepäin omaa elämääsi. Tuleeko sinulla mieleen ihmisiä, jotka ovat tarjonneet osuvan ajatuksen juuri oikeaan aikaan ja tuo hetki on johtanut syvällisiin muutoksiin? Ideat ovat pieniä, mutta voimakkaita siemeniä. Ne voivat kasvaa kokonaisiksi valtakunniksi ja muuttaa maailmaa. Toisaalta jokin (jopa tahaton) negatiivinen kommentti voi kasvaa mielessämme sellaisiin mittoihin, että se estää meitä elämästä rohkeasti. Sanoillamme on suuri voima joko sulkea ovia tai avata niitä.

Älä hyppää johtopäätöksiin tai kiirehdi tuomitsemaan. Pyri keräämään faktat ja toimi tämän tiedon pohjalta. Vanha kunnon ´laske kymmeneen, jos meinaat suuttua´ on viisautta; se auttaa hyppäämään automaattisen, intuitiivisen prosessoinnin pikajunasta tietoisen ja rationaalisen ajattelun hitaampaan tavaravaunuun. Kykymme syväprosessoida ärsykkeitä on avain rakentavampaan kommunikointiin ja siten, kukoistavampiin ihmissuhteisiin. Englanninkielen sanat ´act´[toimia] ja ´react´ [reagoida] kuvaavat hyvin tätä eroa. On ihan eri asia toimia harkitusti, kuin olla automaattisten tai tunneperäisten reaktioiden heiteltävänä.

”Between stimulus and response there is a space. In that … In our response lies our growth and our freedom.” [Ärsykkeen ja reaktion välissä on tila … tuo tila on se, missä piilee mahdollisuus kasvuun ja vapauteen], kuten itävaltalainen psykiatri, neurologi ja keskitysleiriltä elossa selviytynyt Viktor Frankl totesi. Psykologi, Nobelisti Daniel Kahneman puolestaan kirjoittaa nopean ja hitaan prosessoinnin välisestä erosta kirjassaan Thinking Fast and Slow (jos luet vain yhden kirjan kesämökillä, olkoon se vaikka tämä; suomeksi). Nopea prosessointi (systeemi 1, kuten sitä myös kutsutaan) on intuitiivista, emootioperäistä, automaattista ja vailla havaittavaa yksilön kontrollia. Sen moottorina toimivat uskomuksemme, aikaisemmat kokemuksemme, odotuksemme sekä monet heuristiikat, joiden varassa selitämme ympäröivää maailmaa. Hidas ajattelu (systeemi 2) on harkitsevaa ja ykkössysteemiä perusteellisempaa. Se pohjaa asian tai tapahtuman tietoiseen tarkasteluun.

Alla oleva esimerkki havainnollistaa tätä eroa.

Daniel Kahneman hidas ja nopea ajattelu positiivinen psykologia Emilia LahtiEnsimmäisen kuvan kohdalla päättelemme salamannopeasti ja automaattisesti, että kyseisellä lemmikillä eivät ole kaikki Shebat kupissa (no siinä määrin, kuin nyt voimme analysoida eläinten tunteita. Kyseinen ´mörkkikissa´ on omistajansa mukaan ihan hyvää seuraa). Toisen kuvan kohdalla joudumme käyttämään tietoista, hitaampaa prosessointia nähdäksemme sen kaksi merkitystä. Näetkö ihmishahmon kävelemässä puiston poikki vai näetkö vain kasvot? (itse en tosin rehellisesti sanoen saa silmiäni irti vasemmanpuoleisesta kuvasta 8 )

Sain juuri päätökseen positiivisen psykologian tutkinnon Philadelphiassa. Hyväksyntä gradulle tuli itse asiassa tänään eli nyt alkoi loma. Tiukkatahtinen maisterintutkinto (Master of Applied Positive Psychology, MAPP) koostuu kolmesta peräkkäisestä lukukaudesta, joihin on ympätty kahden vuoden opinnot. Tutkinnon päämääränä on ymmärtää ja tutkia, miten yksilöt, organisaatiot ja yhteisöt voivat kurottautua parhaaseen mahdolliseen olemismuotoonsa. Miten sinä ja minä voimme esimerkiksi hyödyntää vahvuuksiamme, nauttia toimivammista ihmissuhteista, oppia uusia positiivisia tapoja sekä kasvaa vaikeuksista.

Ohjelman professoreina toimivat mm. Marty Seligman, James PawelskiAngela DuckworthBarbara Fredrickson, Jane DuttonAdam GrantRoy Baumeister, Jonathan HaidtDavid Cooperrider ja monta muuta. Jos nyt kiteyttäisin hyvinvoinnin ja onnellisuuden salaisuuden (sellaisena kuin se minulle näyttäytyy) yli sadan luennon ja ties kuinka monen tuhannen kahvikupillisen jälkeen, olisi se jotain tämäntapaista:

Onnellisuus, potentiaalin hyödyntäminen, mahdollisuus muuttua -enemmän kuin missään muussa- lepäävät yksilön kyvyssä harjaannuttaa tahdonalaista tiedon prosessointia sekä vähentää tunneperäistä, automaattista reagoimista. Oppia ottamaan askel taaksepäin ja tiedostaa, missä mennään. Laittaa paussi evoluutiobiologisesti vanhimman ja intuitiivista ajatteluamme ruokkivan aivojen ydinosan (limbisen järjestelmän) sekä toimintamme välille.

Suurten etuotsalohkojen sekä aivokuoren kehittyminen myöhemmässä vaiheessa mahdollistivat ne korkeat tiedolliset prosessit, mitkä erottavat ihmisen muista lajeista: meillä on ainutlaatuinen kyky reflektoida omaa ajatteluamme ja mahdollisuus valita, mihin kohdistamme huomiomme. Harjoittamalla aivojamme systeemi 2 -tyyppiseen tiedostavaan prosessointiin, voimme muuttaa ajatteluamme ja sitä kautta elämämme.

”No longer at the mercy of the reptile brain,
we can change ourselves.” Carl Sagan